Maatiloilla voi olla sekä kotieläimiä, harrastuseläimiä sekä tuotantoeläimiä.

Lehmä on tärkein kotieläin. Lehmiä kasvatetaan jotta niistä saadaan maitoa ja lihaa. Lehmien lukumäärä on vähentynyt, mutta jalostuksen myötä lehmästä saadaan maitoa enemmän kuin aikaisemmin. Nautaeläimiin kuuluvan lehmän sukulaisia ovat lammas, poro ja hirvi. Lehmä on märehtijä ja kasvissyöjä kuten nautaeläimet yleensäkin. Lehmillä on sarvet, jotta ne voivat puolustautua. Lehmiä, joilla ei ole sarvia kutsutaan nupoiksi. Lehmien sorkat vaativat säännöllistä hoitoa, jotta lehmät voivat hyvin. Lehmä voi saada kerran vuodessa poikasen, jota kutsutaan vasikaksi. Lehmän tiineys kestää yhdeksän kuukautta. Poikimisen jälkeen muutaman päivän ajan lehmästä saadaan ternimaitoa. Siinä on runsaasti erilaisia suoja-aineita vastasyntynyttä vasikkaa varten. Vasikalla ei ole aluksi vastustuskykyä tartuntatauteja vastaan. Lehmien keskimääräinen elinikä on viisi vuotta erilaisten terveysongelmien takia. Lypsylehmän ruho käytetään elintarvikkeiden raaka-aineena, mikäli lehmä on riittävän terve. Lehmä voi elää jopa kaksikymmentävuotiaaksi, mikäli se saa elää terveenä.

Lammas

Lampaita kasvatetaan niiden lihan, villan ja turkiksien takia. Tärkein lammastalouden tuote on liha. Kuten lehmien, myös lampaiden määrä on jatkuvasti vähentynyt Suomessa. Lammas on märehtijä ja sen pääasiallinen ravinto onkin nurmi. Joskus lampaita viedään laiduntamaan joutoalueille, jolloin ne pitävät ruohikon lyhyenä hankalassakin maastossa. Lammas voi saada karitsan kerran vuodessa. Yleisin poikimisaika on kevät. Lampaiden villa keritään kaksi kertaa vuodessa. Keritsemisen yhteydessä lampaiden sorkat hoidetaan kuntoon leikkaamalla. Karitsat teurastetaan yleensä noin 40 kilon painoisina, jolloin ne ovat 4-7 kuukautta vanhoja.

Kana

Kanasta saadaan lihaa ja kananmunia. Kanoja, joita kasvatetaan lihatuotantoa varten, kutsutaan broilereiksi. Lähes jokaiselta maatilalta löytyi ennen vanhaan kanala. Kananmunia saatiin omiin tarpeisiin riittävästi, ja jos tuli ylimääräisiä, ne annettiin lähiseudun tuttavalle. Kanat tarvitsevat suojaa, raikasta vettä ja kanoille sopivaa ruokaa virikkeitä unohtamatta. Kanat nukkuvat orrella. Kanalan lattialle laitetaan sahanpurua tai kuiviketurvetta, jotta kanat tykkäävät kuopsutella. Kanoille voi tarjota mahdollisuuden kylpeä turpeessa, hiekassa tai muussa vastaavassa. Kanat ovat herkkiä muutoksille, mutta tasaisella hoidolla ja pysyvissä olosuhteissa kanat ovat perusterveitä ja helppohoitoisia.

ika

Sikoja kasvatetaan emakko-, liha- ja yhdistelmäsikaloissa. Siat elämät pienissä laumoissa pihatoissa tai karsinoissa tai yksin häkeissä. Karjut eristetään yksin mutta kuitenkin niin, että ne näkevät ja kuulevat muut lajitoverinsa. Siat tarvitsevat jatkuvasti tongittavaa ja tutkittavaa. Kuivikkeina käytetään olkia, heinää tai turvetta. Emakkosikala on erikoistunut porsaiden tuotantoon. Syntyneet porsaat kuljetetaan noin 25 kiloisina lihasikatiloille. Porsaat asuvat emakon kanssa noin kuukauden, jonka jälkeen ne vieroitetaan emästään ja siirretään niille tarkoitetuille vieroitusosastoille. Emakolle syntyy kerralla noin kymmenen poikasta. Vuodessa pahnueita voi olla 2-3. Lihasikaloissa sikoja kasvatetaan noin puolivuotiaiksi, jonka jälkeen ne viedään teuraaksi. Teuraaksi vietävä sika on noin satakiloinen. Yhdistelmäsikalassa porsaat syntyvät ja kasvavat samalla maatilalla. Niiden elämä jatkuu ilman kuljetuksia teurastukseen asti.